Tyttö on romuna

Lauantaina painoin 44,9 kg, nyt oon taas 45,9 kg, koska lauantaina ja sunnuntaina söin tosiaan pizzaa ja suklaata enkä oo liikkunukkaa juuri ollenkaa, mitä nyt la-su välisenä yönä kännissä päätin ahdistuskohtauksen ottaessa vallan, että munhan on oikein hyvä idea kävellä kotiin 11 km. Se oli aika jännää puolenyön jälkeen, varsinkin kun viimeiset 6 km huomasin, että joku tyyppi seuras mua. Tai no ei se varmaan mua seurannu, tästä vaan sattuu kulkemaan ihan sairaan pitkä suora tie ja se nyt sattui menemään samaan suuntaan, mutta mä muutenkin vihaan jos joku kävelee mun takana niin en sitte siinä kestäny yhtään.

Nyt pitäis mennä kouluun, päivä alkoi loistavasti niin, että myöhästyin bussista joten sinne meni ensimmäinen tunti. Oon jutellu kaverin Mi kanssa, hän käy iltalukiota, ja ehdotti jos mä vaihtaisin kans sinne. Siellä on rennompaa, saa herätä myöhään, perjantait vapaana, liikunta/musiikki/kuvis ja nä vähä "turhemmat" aineet lukion kannalta jätetty pois jne. Olis ihan unelmaa. Mä en jaksa nimittäin yhtään enää tollasta normaalia koulua.

Mä oon miettiny et mihin helvettiin mä ajaudun tälläki, ku en jaksa tehdä yhtään mitään. Järkevintähän mun olis tyyliin hankkiutua jollekkin psykologille juttelemaan, jos vaikka saisin tähän oloon helpotusta, mutta mulla on niin huonot kokemukset kaikista tollasista, että pelkään että mut vaan ajetaan sieltä pois. Enkä mä tietenkään tätä laihduttamista halua lopettaa, haluisin vaan ettei mua ahdistais.

En tiedä oon ihan sekaisin, olin yrittäny soittaa J:lle sillon lauantaiyönä mutta se nukkui, ja musta tuntu pahalt et olin herättäny sen ni heitin sit luurit. Ajattelin, et se ois su tyyliin soittanu ja kysyny, et mitä helvettiä parkusin siinä puhelimes sillon, mutta en oo kuullu siitä mitään. Ainoa ihminen, jolle pystyisin puhumaan ja jolta hyväksyisin apua, ei jaksa minua. Upeaa.

Hämmentäviä mietteitä

Meni kyllä paasto pieleen, alas kurkusta meni tänään juustoateria hesellä ja pari suklaata, mutta paino ei oo noussu ku 0,3 kiloa aamusta, joten en oo hirveän huolissani. Lähinnä oon huolissani siitä et huomenna on juominkia JA pizzaa tiedossa. Toisaalta, tänään oon kans kelannu sitä, miks loppujenlopuks haluan olla niin laiha, tai miks sen laihuuden pitäis tulla nälkiintymisen kautta.

Olin paastonnut 15.00 tänään yhteensä 24 tuntia, ja mulla oli niin heikko olo että oikeasti mietin miks teen niin itelleni. Syömättömyydestä seuraa vaan heikotus ja paska fiilis. Miks mä haluaisin sitä, kun voisin olla täysissä voimissani ja iloinen? Typötyhjä vatsa tuntu loppujenlopuksi aivan hirveältä, samoin tavoin kuin täyteen ahdettu.

Mittasin painonkin nyt äsken, 45,2 kg, sama kuin aamulla. Ei mun tarvitse kiduttaa itseäni.

Päätin, että aloitan nyt kokeilun, että söisin viikolla mahdollisimman terveellisesti ja pienehköjä annoksia tasaisin väliajoin, ja viikonloppuisin voisin syödä jotain vähän "läskimpää". Ei yhden hampurilaisen kerran kuukaudessa pitäisi ketään lihottaa.

Saa nähdä kuinka kauan täkin kestää, että millon tä ihme hyvänolontunne, joka tuli kavereiden kanssa oleskelusta, loppuu. Mutta yritän nyt olla positiivinen.

Tänään

• Ruisleipä + benecol, kinkku, juusto, salaatti, kurkku (100 kcal)
• Mandariini (50 kcal)
• Kaurakeksi (75 kcal)
  
• Vesimelonia (114 kcal)
• Jogurtti (70 kcal)

Yhteensä: 409 kcal

Enempää ei tule, mun ei tee mieli syödä, ei oo nälkä, jos syön en laihdu. Huomenna paastoan.

Tänään on muuten ollut ihan kiva päivä, vaikkakin lintsasin pari tuntia koulua. Oon lähinnä lukenu Potteria, joskin ehdin myös lenkkeillä ja pelata Wii Fittiä. Pitäis kouluhommia tehdä, mutta mua ei kiinnosta pätkän vertaa. Nyt toivon, että huomiseks sais jotain tekemistä, koska en jaksa todellakaan olla kotona. Ja jos meen kaupungille, enkä ota rahaa mukaan, on helpompi olla syömättä.

Meidän jääkaapissa oli kaalia, lauantaina on vissiin tortillaa ruuaksi. Toivottavasti pystyn jättämään välistä.

Tyhjä päivä

Päivän syömiset:

• Profeel jogurtti (70 kcal)
• Mandariini (50 kcal)
• Kourallinen viinirypäleitä (50 kcal)
• Paistettuja kasviksia (~200 kcal)

Yhteensä: 370 kcal

Tänään oli 400 kalorin päivä joten hyvä, että jäi tohon. Kävin kans lenkillä, perus kolme kilometriä jaksoin juosta. Oli todella ikävää, kun pururata oli täynnä lunta, joten oli todella liukasta. Pitäisi vielä Wii Fitillä treenata. Nyt illalla aijon vielä katsoa tv:stä salkkarit, frendit, sen uuden muotisuunnitteluohjelman ja bb:n joten vois koko ton ajan tehdä jotain lihasjuttuja.

Selasin tänään ruokapäiväkirjaani ja huomasin miten paljon vähemmän n. kuukausi sitten. Sillon multa oli joka päivä lähtenyt jonkin verran painosta! Nyt suunnittelen kaiken entistä tarkemmin, enkä syö enää mitään, mitä en ole etukäteen merkannut ruokapäivikseeni.

Perjantaina mulla on pitkästä aikaa ensimmäinen paasto. Odotan innolla, syömättä oleminen on niin helppoa.

Onko tervettä miettiä joka päivä tapoja miten voisi tappaa itsensä?

Talvi tuli

Tä kamala myrsky ja se, että mulla alkaa menkat varmaan huomenna, aiheutti sen, että teki mieli syödä kaikkea. Ja mähän söin. En kumminkaan ahminut, koska söin aika hitaasti, ja lopetin ku olin täynnä. Joten oon varmaan syöny ns. normaalin määrän, mitä ihmiset yleensä syö? Aamulla vaaka näytti enemmän ku eilen, ei yhtään auttanu motivaatiota.

Mun on pakko jotenkin päästä taas jaloilleni. En voi jatkaa normaalia syömistä, vihaan tätä täyttä oloa. Vihaan reisiä, vatsaa, rintoja, poskia, en halua niitä, haluun olla pieni ja siro. Jos syön, musta ei voi tulla sellaista.

Pakko tajuta toi, niin ehkä pystyisin taas olemaan syömättä.

Where is my mind?

Mulla oli tosi hauska viikonloppu, vaikka söinkin ihan hirveästi. Päädyin lauantaina tylsyyksissäni käyttämään n. 20 euroa pelkkään syöpöttelyyn, kauhea morkkis siitä ku pitäisi säästää rahaa. Olisin voinu edes käyttää sen johonki pysyvään, niinku elokuviin (haluisin kovasti hankkia fight clubin tällä hetkellä omaksi!). Mutta uusi viikko, puhdas pöytä. Ja rahaa tulee lisää, kun mut on täksikin viikoksi nakitettu vahtimaan pikkuveljeä.

Tän päivän suunnitelma:
Aamupala - Mysliä ja jogurttia (150 kcal) Jätin tän syömisen peräti kesken, koska maistui ihan oksennukselta?! Mitähän ihmettä.
Lounas - Banaani (90 kcal), mandariini (50 kcal) ja kasvisliemikuutiokeittoa mihin olin laittanut porkkanaa (50 kcal)
Välipala - Ruisleipä + benecol, juusto, kinkku, kurkku (100 kcal)
Päivällinen - Kasvispaistos (200 kcal)
Iltapala - Vihreää teetä

Yhteensä - 640 kcal

XSD:n mukaan tänään mulla on 700 kalorin päivä, joten toi mun suunnitelma on ihan hyvä. Ajattelin kans mennä ainakin kolmen kilometrin juoksulenkille ja pelata jonkin verran Wii Fittiä. JS on tulossa tänne tänään, joten pitäis joko nyt tehdä noi liikuntasuoritukset tai sit vasta tosi myöhään illalla.

JS oli eilen paniikissa yrittäny soittaa mulle ja laittanu FB:ssa viestiäkin, kun oli huomannu mun perjantaisia meseviestejä. En jaksanu sit enempää kantaa kaunaa sille tosta perjantain jupakasta. En oo mikään pitkävihanen ihminen, jos toinen vielä tulee pyytämään anteeksi.

Paino on taas noussut siihen 47 kg:n paikkeille, eli sama kuin lähtötilanteessani silloin ku alotin laihduttamisen. Aina vaikka kuinka paljon ahmisin ja söisin huonosti, loppujenlopuksi mun paino pyrkii just tohon 47 kiloon. Periaatteessa oon tyytyväinen, ettei se ponnahda siitä melkeenpä koskaan ylöspäin, mutta halu päästä alemmas on nyt myös suuri.

Haluan nähdä J:n.

Parempi suunta

Uusi päivä, parempi olo, varsinki ku näen kavereita noin tunnin päästä. Mun ei pitäis viettää viikkoa putkeen kotona näkemättä ketään, oon vaan ihan hermorauniona tän viikon johdosta. Lisäks JS:sää ja M:ää en halua nähdä varmaan viikkokausiin. Eilen tuli niihin aika pissed olo, mutta onneks mulla on muita kavereita.

Tänään oon syöny tortillaa, missä on ollu kasviksii ja kinkkua. Lisäks oon syöny palan vesimelonia. Oon menossa leffaan, joten sitä varten mulla on pussi kuivattuja hedelmiä. Iltapalaks oon valmistanu itelleni eväspaketin, missä on viipaloituja hedelmiä. Oon menossa AK:lle yöksi, joten pitää varautua sitä varten hyvin.

Ehdin käydä aamulla jo lenkillä, juoksin kolme kilometriä. Kun alkuviikosta tein ne pari kuuden kilometrin lenkkiä, mulla on pieni morkkis siitä ku en jaksanu tänään juosta yhtä paljoa. Mutta ei voi mitään. Huomenna jos jaksaisin taas sen kuuden kilometrin lenkin vetästä!

yritin oksentaa metsään lenkillä, kädessä on palohaava, silmät on sumeina kyyneleistä, kännykkä naarmuilla siitä ku heitin lattialle

ei oo koskaan tehny mieli rikkoa jotain näin paljoa. voisin rikkoa itseni.

Parempi fiilis

Näen J:n kuukauden päästä.

Mulle tuli heti paljon parempi olo ja motivaatio laihtua kasvoi noin miljoonalla pykälällä. Nyt on pakko laihtua paljon tän kuukauden ajan ja sit ku näen J:n oon tosi nätti ja ihana! Lisäks samana viikonloppuna on kaverin LW pikkujoulubileet, mulla on sinne aivan ihana asu mutta näyttäshän se paremmalta jos olisin laihempi.

Nyt vaan uutta tuulta purjeisiin ja huomenna hedelmiä/vihanneksia naamaan.

Lintsasin koulusta ja syön

Mua vaan masentaa niin paljon kaikki. Jopa M, joka soitti mulle tunti sitten, kysyi että mikä on vikana. Enhän mä tietenkään voinu kertoa sille kunnolla, sopersin vain jotain että muuten vaan masentaa. Ainoa ihminen kelle mä voisin ja haluisin puhua tästä kaikesta mikä mua vaivaa on J, ja sillekkään en halua mennä puhumaan ellei hän ite kysyisi miten mulla on menny. Ohhoh ku elämä on vaikeaa.

Huomenna mun on pakko palata rutiineihin. Äiti toi kaupasta rasvattomia jogurtteja ja hedelmiä, enköhän mä taas pääse jaloilleni.

Vihaan itseäni

Päädyin ahmimaan sitä pakastimessa ollutta jätskiä äsken. Mulla on vaan niin huono olo kaikesta. Tästä ei tuu mitään. Yritin oksentaa, tungin hammasharjaa vaikka kuinka syvälle kurkkuun, enkä saanut aikaan muuta kuin kakomista.

Vihaan itseäni. Vihaan niin paljon.

Edit: Menin sitten vielä syömään kanaa ja nuudeleita kaiken lisäksi. Laskujen mukaan 1110 kaloria mennyt tänään, saattaa olla enemmänki. Koko loppuviikon ajan syön niin vähän, että tä päivä korvaantuu koko viikon lopputulokseen... Ahdistaa vaan kaikki vieläkin ihan silmittömästi en halua kommunikoida kenenkään kanssa haluun vaan nukkumaan en jaksa.

Väsyttää näin vaihteeks

Tänään on itseinhopäivä. Päätin jättää koulussa lounaan väliin. Vaikka mun piti tänään pitää lepopäivä liikunnan osalta, koska paikat on ihan kipeinä, aamulla suunnittelin kumminkin meneväni hölkkäämään. Nyt tää typerä sade pilas sit kaiken. No, ajattelin kans hemmotella itseäni vähän syömällä kasvistortillan, mutta kotiin päästyäni huomasin, että meiltä oli tortillat loppu. No, ajattelin kasvikset syötyäni, että voisin ottaa palan tummaa suklaata, koska ei yksi pala nyt tapa, mutta meillä ei ole suklaata. Nyt vaan mietin viitsinkö syödä vielä viiden kuuden aikaan jogurttia tai ruisleipää, mutta oon kahden vaiheilla. Toisaalta en jaksaisi tänään välittää yhtään ja halusin vaan ahmia ja syödä kaiken mikä kaapeista löytyy, mutta toisaalta en halua syödä mitään.

Muutenkin on kauhea jumitusolo, aamulla paino oli 45,2 kg. Tällä hetkellä 44 kg tuntuu jo liian kaukaiselta, tuntuu siltä etten tuu ikinä pääsee tästä massasta eroon.

Lisäks mun kanssa samaa koulua käyvät ei helpota yhtään. Kaikki on ihan superlaihoja, katselen kateellisena kuinka hyvältä farkut näyttävät kaikkien päällä. Sen siitä saa kun on urheilulukiossa. Mulla on vaan ihan kamala olo, kun tuntuu että pukeudun ihan oudosti muiden mielestä ja että kaikki kattoo minkä kokonen oon. Vihaan koulua, vihaan välitunteja, vihaan vihaan vihaan.

Kaiken tän lisäks mulla on vielä ikävä J:tä. Oon menossa Helsinkiin päin joulukuun ekalla viikonlopulla, ajattelin ehdottaa jos hän ehtisi nähdä minua tai jos peräti voisin mennä yöksi hänen luokseen. Mutta siihen on niin pitkä aika ja musta tuntuu että vaikuttaisin törtöltä jos kysyisin nyt jo. Toisaalta J:llä on vaikeuksia pitää aikataulunsa kasassa joten silleen olis hyvä kysyä nyt... Mutta pelkään sitä pettymystä, jos se ei käykkään. Pelkään niin paljon.

Väsynyt

Paino oli aamulla 45,5 kg, joten päätin että en edes yritä tästä lähin syödä 1000 kaloria päivässä. Illalla päädyin vielä harrastamaan ensimmäistä kertaa chew & spittiä piimälimpun kanssa, mulla on siitä niin syyllinen olo. Painon nousu on tasan mun vika, koska en treenannu eilen tarpeeks ja söin liikaa.

Tän päivän saldo piti dieettisuunnitelman mukaan olla 800. Päätin kuuden kilometrin lenkin jälkeen jättää päivällisen suosiolla välistä, joten alunperin laskemaani 680 kalorin syöntiin jääkin enää 480 kaloria. Jätin aamullakin osan myslistä ja muroista syömättä, ällötti ihan liikaa kun ei oikeasti aamullakaan ollut nälkä.

Tänään oon siis syöny aamupalaks mysliä ja jogurttia, koulussa paussi välipalapatukan ja banaanin ja kotona ruisleivän ja satsuman. 25 min kävelylenkki, 45 min pururatalenkki joka oli tosiaan 6 km ja sit vielä n. vartti wii fittiä. Jos paino on tän verran vielä huomennakin, en kestä.

Huomenna olis suunnitelmassa 600 kalorin päivä, mutta oon suunnitellu sen niin, että jäis kalorit suunnilleen viiteensataan. Tää dieetti on ihan mahdoton, pitäis syödä niin paljon. Mun pitäis ennemminki vetää joku Skinny Girl Diet, siinä tais suurin kalorimäärä päivässä olla 600 justiinsa. No mut ehkä mä tän kuun selviin, syön vaan sit vähemmän.

Onneks kohta on viikonloppu ja pääsen muuallekki ku kotiin ja kouluun.

Who'd have known?

Miten voi olla näin vaikeaa syödä 1000 kaloria? Oon syöny tasaisesti kaikkea mun perusruokaa aamusta asti, mysliä ja muroja aamulla, välipalapatukka lounaaksi, välipalaksi päärynä ja ruisleipää ja nyt illalla kasvispaistosta. Kaloreita on, jos olen oikein laskenut, vasta 800 mutta mulla on nyt jo tosi ällö olo ja en tuu varmaan syömään enää mitään. En todellakaan ymmärrä, miten pystyisin elää syömällä edes 1500 kaloria päivässä, kun tällainenkin määrä tuntuu mahassa näin paljolta.

Onneks pelasin jo puolisen tuntia wii fittiä, kävin ruokkiksella taas sen n. 25 minuutin kävelylenkin ja ajattelin vielä mennä kuuden kilometrin pururatalenkille.

Oon koomannu koko päivän koulussa, en jaksanut keskittyä tunteihin ollenkaan. Lähinnä luin Harry Potteria ja tekstasin kavereitten kanssa.

AL sanoi, että mun ei kannattaisi avata haavoja uusiks J:n takia, mutta nehän on ollu koko ajan auki, oon vaan peitelly niitä muilta. Joten en näe tässä edelleenkään mitään estettä. Tai siis en tiedä yhtään mitä tästä tulee. Mutta saa nähdä mihin elämä vie. Tai tietenkin toivon, että se vie J:n luokse. Mut joo. Olen kai vähän sekaisin.

Halloween

Bileet meni hyvin, en syönyt koko päivänä kunnolla mitään paitsi nuudeleita ja kanaa kun äiti teki. Illalla hiukan napostelin kaikkea, mutta enimmäkseen tyydyin juomaan kaikkea. Painoa ei kumminkaan ole tullut, aamulla kun katsoin oli 45,1 kg. Ja uskon siinä osan olevan nesteitä ja kaikkea tollasta pientä joka kyllä lähtee. Huomenna aloitan marraskuisen diettini, toivottavasti se tuottaa tulosta. Ja koko ensviikon äiti on poissa kotoa iltaisin ja isä iltavuorossa, joten mä saan syödä ihan niin vähän kuin huvittaa ja lenkkeillä ilman ihmettelyä.

Bileistä... R oli täällä, mutta se tuntui jotenki tosi etäiseltä. Mun se expoikkis J oli täällä kans, sen kanssa taas olin vähän liiankin läheisissä tunnelmissa. Mulla tuli kunnon laskuhumala-angsti ja yritin oksentaa, koska oli läski olo. Tulin huoneeseeni vaan ihan paniikissa, J tuli sisään ja kysyi että mikä hätänä, ja mä vaan murruin. Kerroin sille kaiken mun syömisvammailusta. Kerroin, kuinka paljon rakastan häntä vieläkin. Ja ilmi tuli myös, että J:lläkin on selkeästi vielä tunteita mua kohtaan. Ärsyttää, koska tiedän että ainoa syy miksi meidän on niin vaikea olla yhdessä, on tää turhauttava välimatka. Mun on pakko päästä jotenkin muuttaa enssyksyks Helsinkiin, en kestä enää yhtään vuotta tässä talossa näin kaukana kaikesta mitä rakastan.

Huoh nyt pitäis tehdä miljardi koulujuttua ja siivoilla loputki siivottavat täältä bileitten jäljillä. Onneks huomenna alkaa uus viikko ja uus kuukausi, tuntuu kuin saisi aloittaa puhtaalta pöydältä tavoittelun täydellisyyttä kohti.

Jos osaisin oksentaa, se hetki olisi nyt

OH JOY ostin kaupasta hirveästi kaikkea paskaa ja jäin reissun jälkeen lörpöttelemään keittiöön äitini kanssa. Söin sen yhden suunnittelemani ruisleivän lisäksi vanukkaan ja suklaata. Miksi edes menin ostaa levyn suklaata, kun tiesin että joko jätän sen homehtumaan tai syön josta johtuen tunnen itseni totaaliseksi epäonnistujaksi? Miksi mun oli pakko ostaa pakastimeen se jätskipaketti, siellä se tulee polttelemaan.

Otsikkokin viittaa siihen, että mä en tosiaan osaa oksentaa. Sillon ku viimeks pari vuotta sitten alotin laihduttamisen, ahmin paljon enemmän ja yritin oksentaa aina välillä. En vaan yksinkertasesti onnistunu. Tungin ties mitä hammasharjoja ja kyniä kurkkuun, ei siitä tullut muutakuin yskää. Toisaalta ihan hyvä, oksentaminen on tapana niin riskialtis että parempi vaan pysyäkkin erossa.

Mitähän huomisestakin tulee. En halua syödä, haluan syödä. En tiedä millon mulla on nälkä ja millon ei. Ainoa asia minkä tiedän on se, että vihaan tätä tunnetta kun vatsa on täynnä paskaa.

Johtopäätös: Huomenna en sitte syö. Toivottavasti vieraat syö suurimman osan kaikesta paskasta mitä ostin, voin sanoo äidille että kyllä mäkin niitä söin, vaikka en olis koskenu ees pitkällä tikulla.

Wake me up

Heitin just luurit vanhalle kaverille, kun hän soitti puhuakseen siitä, kun en kutsunut häntä tänne halloweeniksi. Kännykkä kiinni, ja seuraavan kerran kun näen hänet sanoin että akku loppui. Tiedän, julmasti tehty, mutta mulla on muutakin tekemistä ku yrittää lohduttaa. Oon ajat sitte päättäny, etten kutsu tänne yhtään enempää ihmisiä, ja en tee poikkeusta tämänkään kaverin kohdalla. Ei hänkään minua koskaan kutsu minnekkään, joten miksi minun pitäisi.

Oon syöny tänään ruisleivän, banaanin ja kasvispaistosta kanan kera. Uskoisin kaloreiden olevan jossain 700-800 paikkeilla. Kulutin hieman puolen tunnin pururatalenkillä ja pelaamalla wii fittiä 40 minuuttia. Joten ei pitäisi ainakaan kertyä mitään.

Kohta mennään äidin kanssa kauppaan ostamaan ruokia huomista varten. Laatiessani kauppalistaa äiti kysyi multa ihan yhtäkkiä, että onko mulle tullut anoreksian oireita. En valehdellut tarpeeksi luontevasti, nyt pelkään äidin huolehtivan vielä enemmän. Voisin illalla syödä äidin nähden vielä yhden ruisleivän, vaikka se rikkookin kuuden jälkeen syömiskieltoani, mutta jotenkinhan mun on nyt vakuutettava äidille, että ei ole syytä olla huolissaan.

Huomenna teen valkosuklaabrownieita, laitan tarjolle ties mitä herkkuja, mutta itse tyydyn varmaan kuivahedelmiin ja alkoholiin. Katsoo jos edes niitä kuivahedelmiä jaksan syödä, jos tekee mieli napostella jotain niin mieluummin sit niitä ku esim. sipsejä. Muutenki alkoholi sisältää niin hirveästi kaloreita itsessään.

You have to make the right choice. As long as you don't choose, everything remains possible.

Turhautumiseni maailmaa kohtaan jatkuu, joskin sain itseni tänään raahattua kouluun... Mutta skippasin musiikin-tunnin. Ups. Oon syöny tänään mysliä ja jogurttia, banaanin, päärynän ja mandariinin. Kalorit on vissiin siinä 300 paikkeilla, myslistä heitin puolet roskiin, päärynästä annoin puolet kaverille. Koulun ruokkiksella menin ulos kävelemään 30 minuutiksi, kai mä sellaset kaks kilsaa ehdin kävellä? Voisin ruveta tekee noin päivittäin, kuluis kaloreita.

Koulun jälkeen näin kavereita. Oon niin turhautunut AK:n. En pysty eräitten asioitten takia enää luottamaan häneen ollenkaan. Olen kyllästynyt, kun hän tekee aina niin ison numeron itsestään ja yrittää kerätä huomiota. Huoh.

Päivän paras päätös oli mennä extemporena yksin leffaan katsomaan Mr. Nobody. Oli todella, TODELLA hyvä elokuva. Juoni oli todella kiinnostava, ja siihen upposi syvälle, kun leffa loppui ja mulle tuli kiire bussipysäkille, tuntui että näin maailman jotenkin aivan eri tavalla. En halua spoilata mitään, menkää itse katsomaan, sen arvoinen se on! Ja tietenkin plussana Jared Leto, joka on minusta ainakin superkuumis.

Onneksi ei ollut rahaa mukana, muuten olisin saattanut sortua ostamaan poppareita tai karkkeja. Sen sijaan päädyinkin täyttämään vesipulloni, josta leffan alettua ehdin juoda puolet, ennen kuin tajusin että eihän mun sitä siellä leffassa kannata juoda tai pitäis kesken kaiken rampata vessassa...

Harmittaa hiukan, että en oo ehtiny/jaksanut/viitsinyt käydä tällä viikolla ollenkaan lenkillä. Huomenna onneks koulun jälkeen on hetki aikaa ennen kuin käyn äidin kanssa kaupassa. Lisäks oon löytäny Wii Fitin! Pikkuveljellä on Wii ja äiti on hankkinu siihen kyseisen pelin. Ja sen uudessa versiossa jopa lasketaan kulutetut kalorit. Harmittaa vaan, kun wii on pikkuveljen huoneessa jossa on vähän tilaa, ja en tykkää pelata kun pikkuveli on kotona.

No mutta nyt nukkumaan, että jaksan huomenna käydä koulussa, siivota, lenkkeillä ja muutenkin järjestellä paikkoja viikonloppua varten!

I'm going bananas

Vaihteeks ihan yliläski olo, en pysty menee kouluun. Ahdistaa ihan liikaa, näytän hirvittävältä valaalta ja vihaan koulua. Mulla ei muutenkaan ole kouluun mitään motivaatiota, koska mulla ei ole mitään hajua mitä haluan tehdä lukio jälkeen. Viime jakson arvosanat oli kutosta ja seiskaa, viime vuonna mulla ei ollut yhtään kutosia ja tais keskiarvo oli 8,4. Sain jopa kymppejä. Mutta enää mua ei kiinnosta.

Harmittaa, että saisin hyötyliikuntaa edes vähä jos menisin kouluun. Pysäkille kävely, kouluun kävely, portaitten kävely tuntien välissä, olisin mennyt koulun jälkeen kaupungille pyörimään... Mutta mua ei yhtään kiinnosta nähdä ketään, ei edes kavereita.

Mitä tekemistä mulla sitten kotona on? Selaan thinspoa, luen keittokirjoja ja mietin, mitä ruokia voisin joskus tehdä, katson telkkaria, teen lihaksia, voin käydä lenkillä... Päivä kuluu hitaasti ohi enkä edes huomaakkaan, kun onkin jo ilta.

Huomenna mun on kumminkin pakko ryhdistäytyä, tässäkin jaksossa alkaa olla jo niin paljon poissaoloja, että ei ole varaa olla enempää poissa. Lisäks tä mun lintsailu johtuu myös osin siitä, että mun on niin helppo vaan jäädä kotiin lagaamaan ku isä on aamuvuorossa. En koskaan jää kotiin, jos joku on lisäkseni kotona. Mutta kun täällä ei ole ketään, ei tarvitse kuunnella kenenkään huutoja joten voin vaan jäädä lojumaan. Onneks isällä on aika harvoin aamuvuoroja.

Päätin myös marraskuussa aloittaa tämän dieetin. Vaikuttaa ihan loistavalta, varsinkin kun saa valmiiksi kullekkin päivälle kalorimäärät. Jos itse laittaisin itselleni päivän kaloritavoitteita, saattaisin lipsua niissä. Saa kyllä nähdä miten selviän noista tuhannen kalorin päivistä, en syö nykyään niin paljoa!

Aamupaino 46,5 kg

En menny kouluun, oon vaan maannu kotona ja katsonu Housea ja Trainspottingin. Oon syöny 1/3 hedelmäcoctailpurkista ja juonut 1,5 litraa vettä ja kupin vihreää teetä. Pitäis siivota huone ja yrittää lukea koulujuttujakin, mutta ei kiinnosta. Suljin kännykänkin pariksi tunniksi, ku kaikki tekstas mulle ja halusin olla rauhassa.

Oon halunnu, että olis joku joka pitäis musta kiinni. Oon katsellu mun reisissä olevia mustelmia, jotka aiheutui mun ja R:n viime tapaamisesta. Oon miettiny, mitähän tästäkin nyt tulee, päätin olla ottamatta yhteyttä pariin päivään, koska mä oon tässä nyt ollu se joka pitää tätä yhteyttä. Katsoin Kaunottaren ja Hirviön ja itkin.

Onneks sentään vatsa on täynnä lähinnä vedestä, jääkaapissa on tomaatteja ja mandariineja.

Sekava päivä

Tää päivä on ollu yhtä koomaamista. Koulussa ajattelin vaan, että haluaisin lintsata koko päivän, mutta sain itseni jotenki pysymään koulussa ku oli kampaajakin iltapäivällä. Piti nähä R, mutta näinkin JS:n ja nyt on pieni morkkis feidauksesta.

Morkkis myös siitä, että päädyin JS:n kanssa heselle. Mulla ei ollut mikään pakko syödä, miks ostin sitte vielä kerrosaterian? Mikä pakko mun oli syödä kotona vielä suklaalevyn loppu ja ryystää koneen ääressä vielä kokista?

En tajua itseäni, en tajua maailmaa, musta tuntuu että oon kävelly taas vaan umpikujiin, mikään ei kiinnosta. Haluaisin vaan itkeä jollekkin tärkeälle joka kuuntelis ja pitäis kiinni, tiedän kenelle läheisistäni haluaisin vaan murtua kuin pato, mutta miten ihmeessä mä sen tekisin. En halua näyttäytyä heikkonakaan. Enkä luota kehenkään tarpeeks.

Ja sehän saattais tarkottaa myös sitä, että mun pitäis lopettaa laihduttaminen. Ja sitäkään en halua.

En mä tiedä mulla on tosi sekava olo. Kunhan saan kontrollin takas niin eiköhän pääkin selkene enemmän.

Back to Finland

Takasin kotona, oikeestaan tulin jo eilen. Eksyin samana iltana jo kaverille kattomaan leffaa ja toiselle kaverille annoin meiltä yösijan. Tänään oon hengannu kahviloissa ja kävin R:n luona kavereitten kanssa katsomassa ihan sairaan hyvän leffan. Ja jäätiin kans R:n kanssa kahdestaan hetkeks ja nyt mulla on paikat ihan kipeänä. Että sellasta.

Uskaltauduin lauantaina peräti vaa'alle, se näytti 47,5 kg tai jotain vastaavaa. Eli en ollut lihonnut niin paljon kuin pelkäsin, tämä on lähinnä tällainen back to the beginning tilanne, koska alotin laihduttamisen tuosta. No, nyt vaan vedän ensi viikon kasviksia naamaan ja teen jonkun pikadieetin niin enköhän ole ihan siedettävän näköinen ensviikonloppuna.

Oon niin poikki. Mulla oli äsken mielessä vaikka mitä kerrottavaa, mutta keskustelu kaverin O kanssa sai mut nyt ihan masentuneeksi. Tuli vaan sellane olo, että oon tosi paska ihminen. Ehkä mä oon. Ehkä tarttisin unta, kun huomenna on kouluakin.

Kirjoitan huomenna kun oon taas vähän järkevämmissä mielentiloissa.

Voi jeesus

Nyt on sellanen laskiahdistus, etta ei oo varmaan pariin vuoteen oikeasti ollut nain niljakasta oloa. Tulin suihkusta ja istahdin sangylle levittamaan kosteusvoidetta ja vieressa oli peili. Mun maha. En tajua miten se voi olla niin valtava. Kun istun se leviaa mun syliin niinku olisin kolmannella kuulla raskaana. En voi pitaa mitaan tiukkoja paitoja, koska se on vaan niin hirvea.

Ajattelin, etta kylla ma tan alle viikon pystyn syomaan hienosti taalla ulkomailla. Enpa nakojaan pysty. Jos osaisin oksentaa, oksentaisin tan paivaset spagetit ulos vaikka siita onkin monta tuntia. Ei ihme, etta en loytany tuolta mitaan vaatteita ostettavaks ku oon tallane laskikasa jolle ei loydy mitaan.

Tanaa paivallisella ma syon vaan salaatin jos sitakaan. Vois sanoo et mulla on huono olo ja tulla vaan suoraan hotellille ku muut menee syomaan. Onneks huomen on niin aikanen lahto ettei ehdita syomaan enaa taalla.

Heti ku oon takas Suomes ni lahtee sellanen tehodieetti. En kesta jos oon tallasessa kunnossa viel viikon paasta ku pitais olla kauniina mekossa halloweenina. Tekis mieli vaan leikata na laskit pois jollain mahdollisimman teravalla.

Taalla Unkarissa oon.

Taal on ollu tosi upeeta, rakennukset on kauniita, ruoka hyvaa, ihmiset tosi kohtelijaita jne. Oon ottanu jo 500 kuvaa, saa nahda miten muistikortin tila riittaa viel parille paivalle. : D

Nyt en oo tosiaan ottanut _mitaan_ stressia ruuasta, oon syony milkan suklaata ja ravintoloissa otan aina jalkiruokaa jne. Sen ansiosta mua on lahes poikkeuksetta ahdistanu joka paiva. Nyt kun mulla ei ole enaa kontrollia elamastani niin ahdistus purkautuu ihan eri kautta ulos. Mulla on muunmuassa sarkeny paata ihan omituisesti ja tekee vaan valilla mieli ruveta itkemaan, varsinki ku isa ei oo mitaan parasta matkaseuraa. Se valittaa koko ajan jostain esim. jos on kylma tai siita ku se ei jaksanu kierrella kauppoja (en tajua miks se ees sit tuli mukaan). Sen avulla isa onnistuu pilaa kaikkien muittenki matkailon.

Ei mut nyt toi kuulostaa tosi pessimistiselta, oikeesti oon taal ollu suurimman osan ajast kumminki ilone ja mukana. :D Vaikka hiukan harmittaa, et jos oisin nyt suomessa paasisin kavereitten kaa laivalle bilettaa. Mut ei ulkomaillekkaa joka paiva paase!

Pakko kyl vetaa kotona joku pikadieetti, etta oon ens viikon lauantaina siina kunnossa et kehtaan laittaa uuden vartalonmyotaisen mustan mekon paalle. Ku meilla on halloween bileet.

En kyl todellakaan uskalla lauantaina kotiin paastya menna vaa'alle. Nayttas varmasti yli 50 kiloa. Ma en oo KOSKAAN painanu 50 kiloa, mut nyt oon varma etta tal syomisel oon paassy siihe. Yak rupes oksettaa.

Aina välillä rakastan elämää

Aluksi sanon, että mun viikonlopun syömiset meni ihan päin helvettiä. Söin mm. kaks kertaa Hesellä, ostin kaks suklaalevyä jne. Oli kauhea morkkis siitä, mutta nyt palaan taas mun normaaliin ruokavalioon. Halusin kiduttaa itseäni katsomalla painon, uskoin sen nousseen johonkin 48 kiloon, niinkuin yleensä kun oon käyny Hesellä. Se oli 45,5 kg. Joka on varmaan nesteitä. Tai jotain vastaavaa. Joten nyt kun normaalilla pienellä ruokavaliolla ja liikunnalla etenen, niin oon taas laihtumassa! On tosi hyvä fiilis tän takia.

Perjantaina bileissä tosiaan tein lähempää tuttavuutta tahon R kanssa. Sen verran, että meillä on huomenna treffit. Kiinnostus tosiaan oli kovin molemminpuolista, mulla oli aivan ihana ilta sen takia. En sanoisi, että olisin jotenkin ihastunut. Olen vain todella kiinnostunut, haluan tutustua tyyppiin paremmin ja katsoa mihin asiat etenevät. Oli myös aivan ihana kuulla miespuoliselta ihmiseltä siitä, kuinka olen vastustamaton jne. Nostattaa taas vähän itsetuntoa, kun on tottunut että kaduilla katsotaan oudoksuen!

Nyt pitäis jaksaa tehdä läksyt, ottaa vitamiinit ja kattoa vanhempien kanssa telkkaria. Toivottavasti muillakin oli kiva viikonloppu. :3

Ehdinpäs vielä kirjottaa ennen viikonlopun rientoja

Aamupaino oli 44,3 kg. Olen alipainossa.

Mulla on tosi omituinen olo. Otin aamulla itsestäni kuvan maha tyhjänä, näytin hyvältä. Aijon viettää illan tiukassa topissa ja hameessa. Katson itseäni, nyt maha hieman täydempänä päärynän, paussin ja ruisleivän takia. En ahdistu. Maha ei pursua joka puolelle, kädet on ohuet, jalat on ohuet. Mutta mähän oon laihduttanut vasta kaksi viikkoa kunnolla, ei muutoksen pitäis näkyä vielä näin miten vahvasti näen sen nyt.

Saatanko mä oikeasti olla laiha? Olinko ennen alipainoakin?

Vai onko mun päähän nyt jotenkin iskeytynyt, että alipaino = laiha. Onko se niin? Jos kävelen kaupungilla, ajattelevatkohan ihmiset että voi miten laiha tyttö tuossa menee? Mun ajatukset on ihan solmussa. Ainakin huomaan sen, että en oo mikään merivalas.

Tästä mulla seuraa vielä lisää hämmennystä. Kuinka paljon mulla on oikeasti oikeus syödä ilman, että paino liikkuisi just nyt mihinkään suuntaan? Söin äsken ruisleivän extemporena, suunnittelemattomana, koska oli nälkä. Oliko se väärin, jääkö se nyt roikkumaan mun vatsamakkaroille, pohkeisiin reisiin, alkaako käsivarsiin muodostumaan allit?

Olen niin hämmentynyt tästä kaikesta. En surullinen, ahdistunut, huollisani. Ainostaan hämmentynyt. Silti musta tuntuu ihanalta tuntea kylkiluut, selkäranka ja lonkkaluut paremmin ihon läpi ku kahteen vuoteen.

Joka tapauksessa, aijon silti pitää tänäviikonloppuna hauskaa!

Just a little bit thinner

Oh great, mulla oli tänään hyvä päivä kaupungilla kavereitten kanssa, tutustuin uuteen tahoon R joka vaikuttaa aika kiinnostavalta tyypiltä. Hänen kanssaan oli tosi helppo puhua ja meillä oli paljon samoja mielenkiinnonkohteita, haluaisin tutustua koko tyyppiin paremmin. Musta tuntuu, että tultiin kans jotenkin sillä tasolla juttuun, että tästä vois tulla jotain muutakin kuin ystävyyttä. Mutta enpäs innostu liikaa yhden tapaamisen jälkeen, vaan huomenna kun menemme A:n luokse tutustun tyyppiin paremmin.

Tästä taas seurasi mun viikonloppusuunnitelmien muutos, halusin olla näiden lähempänä asuvien ystävieni kanssa JA M:n ja JS:n kanssa ennen kuin lähden syyslomalla sinne ulkomaille. M suuttui, koska oli odottanut näkemistäni niin innoissaan, ja otti kunnon marttyyriasenteen, ja sanoi että mun ei tosiaankaa ole pakko tulla jos mulla on mielekkäämpää tekemistä täällä. Menen ihan lukkoon näissä tilanteissa, en oikein osannut sanoa muuta kuin miten pahoillani olen ja ehdotin silti, että tulisin aikaisin lauantaina. Vaikka M on vielä vihainen, JS menee huomenna paikanpäälle ja rauhoittelee M:ää ja lauantaina todellakin menen sinne.

Jollain tapaa olen hieman helpottunut, nyt mun yhden päivän syömisistä siellä on aika paha vetää mitään pahempia johtopäätöksiä, että oon alottanu laihduttamisen taas. Josta pääsemmekin mun tän päivän syömisiin.

Aamulla vihree tee ja hieman kirsikkatomaatteja, varmaan 50 kalorin edestä enintään. Lounaan aikaan hain kaupasta vitalinea juotavan jogurtin, josta kertyi n. 100 kaloria. Ennen viimeistä koulutuntia söin välipalaksi päärynän, n. 70 kaloria enintään. Tässä vaiheessa mun 2468-dieetti ois sanonu stopin päivän syömisille.

Mutta mulla oli ihan hirveä heikotus päällä, joten annoin itselleni luvan syödä salaattia kera katkarapujen ja feta-juuston. Feta-juuston tilalle olisin tietenkin voinut ottaa jotain hieman kevyempää, mutta se on niin hyvää!! Uskoisin silti, että syömiset jää siihen... 400 kaloriin. Eli periaatteessa skippasin vain tuon 200 kalorin päivän. Upsista.

Muutenkin päätin siirtää 200-kalorin päivän sunnuntaille, pystyn vastustaa kiusausta syödä kaikkea herkkua ja ylilihottavaa, mutta en selviä noin pahasta heikotuksesta. Normipäivinä mulla on niin paljon aktiviteettejä, että en välttisti selviä noin pienillä syömisillä, joten hyvä vaan pitää se sunnuntaina. Ja kumminkin, 400 kaloria, ei oo mikään iso määrä. Tiedän, yritän vaan selitellä tätä epäonnistumistani tässä dieetissä, mutta...

Kävin myös kahden kilometrin lenkillä kun tulin kotiin. Ihan jees, jaksoin juosta melkein koko matkan.

En tiedä ehdinkö koko viikonloppuna päivittämään yhtään, muuta kun huomenna kun tulen hetkeksi kotiin tai sunnuntaina illalla. Mutta hyviä viikonloppuja kaikille lukijoille! :3

44,7

Vielä 700 grammaa niin oon mun ensimmäisessä tavoitepainossa. Viel 500 grammaa niin oon alipainoinen.

Mua pelottaa, koska tän kaiken saattaa pilata viikonloppu. Oon lupautunu meneväni yhdelle kaverille M perjantaiksi ja lauantaiksi, joka asuu vähän kauempana. Ollaan siellä kolmestaan vielä yhden toisen kaverin JS kanssa. Tiedän että mun itsekuri riittää siihen, että ostaisin hedelmiä ja sellaista ja eläisin niillä. Mutta M ja JS tietävät mun aikasemmista syömisvammailuista. Esimerkiksi keväällä JS huomasi, että olin tallentanu koneelle hirveästi thinspoa ja kertoi siitä M:lle, joka käski mut lopettamaan laihduttamisen ja ottamaan yhteyttä nuorisopsykologille jne. että saisin apua.

Mähän tottelin sillon, keväällä mun itsediagnosoitu masennus oli pahimmillaan ja olin sillon pohjalla. Halusin sieltä ylös millä hinnalla tahansa joten sain ajan psykologille yadda yadda. En vaan koskaan mennyt seuraavalle kerralle kesällä, kun koulujen loputtua olo oli ykskaks parantunut aika paljon.

Mutta joka tapauksessa pelottaa, että mut laitetaan viikonloppuna väkisin syömään. Perjantain varmaan selviän sillä, että menen paikanpäälle aika myöhään ja sanon että söin kotona. Ja lauantaina tosiaan sanon, että oon ruvennu herkkulakkoon ja oon taas lopettanu lihan syönnin, ni ostan sit jotain omia pöperöitä. Nuudeleihin, makaroneihin tai riisiin en koske.

Mutta tänään on mun 2468-dieetin viides päivä, eli 200 kalorilla mennään. Ajattelin vielä syödä pelkästään hedelmiä ja vihanneksia. Toivottavasti huomenna vaa'asta näkyy vielä pienempi numero!

Reading takes you to different world

Oon koko pienen ikäni ollu lukutoukka. Äiti on kertonu tarinoita, että kun olin jotain puolitoistavuotias ja huomasin pinnasängystäni vanhempien lukevan aina iltaisin kirjoja, minäkin halusin. Valitsin itselleni pinnasänkyyni mahdollisimman suuria sanakirjoja, joita en todellakaan mitenkään voinut osata lukea, mutta ainakin tunsin kuuluvani joukkoon.

Opin lukemaan jo varmaan 4-5 vuotiaana, ja minulla oli ensimmäisellä luokalla äidinkielentunneilla todella tylsää, kun muut lukivat aapisistaan "Aa a aa a a au!!" tai jotain vastaavaa. Olisin halunnut lukea oikeasti jotain tarinoita. Minua myös ärsytti aapisissa olevat tavuviivat.

Luin ihan hirveästi lastenkirjoja, silloin mulle kelpasi melkein mikä vaan. Paitsi että jossain vaiheessa rupesi ärsyttämään kirjat, missä oli liiakseen kuvia. Olin todella kaikkiruokainen vielä yläasteellakin kirjojen suhteen. Lisäksi yhdeksännellä luokalla etsin kirjastosta melkein kaikki syömishäiriötä käsittelevä fiktiiviset kirjat ja luin ne intoa puhkuen.

Nyt lukion alettua melkein mikään kirja ei tunnu olevan tarpeeksi hyvä arvoasteikolleni. Suurin osa aikuisten kirjoista on aivan liian kuivista aiheista, nuortenkirjat ovat taas todella kuraa. Ainoa kirjasarja mihin en koskaan tule kyllästymään on Harry Potter. Lisäksi lukion takia pakosta luettavat kirjat ovat laimentaneet lukuinnostustani.

Mutta nyt, äidinkielen neljännellä kurssilla jolla käsittelemme sensuroituja kirjoja, nappasin käteeni Deborah Spungen Nancyn. Ja herranjumala, minun piti mennä viime yönä nukkumaan kymmeneltä, sammutin valot vasta varttia vaille kaksitoista. En ole pitkään aikaan halunnut vain istua ja lukea. Ihanaa, että intohimoni kirjoihin alkaa taas kasvaa Nancyn myötä! Todella ajatuksia herättävää, varsinkin kun tuo Nancy todella on ollut oikea ihminen ja kirja on siis hänen äitinsä kirjoittama, jos joku ei tiennyt.

Oletko sinä lukutoukka? Millaisista kirjoista pidät? Otan vastaan myös suositteluja, haluan lukea hyviä kirjoja!

You shine brighter than anyone else

Ulkona rupes satamaan lunta juuri, kun olin mun pururatalenkillä. Onneks sitä ei sit tullu ku ihan hetken, olis ollu kamala juosta siellä jos olisi oikein kunnolla ruvennu pyryttämään. Mun piti mennä tänään vaan 2km lenkki kiireisen aikataulun vuoksi, mutta menin sittenki 3km sinne pururadalle ja oon tyytyväinen. Oon syöny n. 380 kaloria, joten eilinen ja tää päivä meni tässä 2468-dieetissä nyt toisin päin, mikä ei mua kyllä niin paljoa haittaa. Huomenna onkin 800 kalorin päivä, mulla on pakastimessa herkullisen oloinen kasvispaistos odottamassa.

Oon muutenkin ylpeä itsestäni, tänään oli kunnon ahdistusväsypäivä koulussa, mutta en silti lähteny kotiin kesken päivän, niinku mulla on liian usein tapana tehdä! Kun mietin sitä vaihtoehtoa, että olisin joltain kurssilta pois ja jäisin jälkeen ja saisin rästitehtäviä... Koulussa pysyminen vaikutti mielekkäämmältä.

Pitäis jaksaa vielä lähteä kuuntelemaan jotain konserttia musiikintuntien takia. Onneks äiti lupas heittää mut sinne, olisin joutunu lähtee 40 minuuttia aikasemmin. Ja muutenki ku en ees tiedä missä se konserttipaikka on.

Onnistuin kans välttää sen, että äiti olis tuonu heseltä mulle ruokaa. Olin sillon lenkillä, kun äiti soitti ja en ollu ottanu puhelinta mukaan. Kun äiti tuli kotiin, eka kysymys oli että oonko mä jo syöny jotai. Mä valehtelin nopsaa et joo pari leipää ja ku selvis et olin käyny lenkil äiti kysy suoraan päin pläsiä, että en kai mä ole sairastunut anoreksiaan. Eihän siinä voinu muuta ku naureskella, että mitä se nyt tollasia ajattelee. Huomenna kumminkin syön sen kasvispaistoksen varmuuden vuoks ihan äidin nenän edessä, ettei se ala epäillä ton enempää mitään.

Eipä tässä muuta, koulu väsyttää mua aivan hirveästi. Onneks kohta on syysloma ja mä pääsen pois Suomestakin sillon. Pelottaa vaan, kun perhelomilla mennään hirveästi ulos syömään. Mutta mähän voin aina ottaa salaatin tai keiton? Vai onkohan se liian epäilyttävää? Toivottavasti siellä ei oo mitään seisovaapöytää aamiaisella, koska äiti käskee sellasissa syödä nii paljon ku jaksaa.

Mua paleltaa

Kädet ja jalat on aivan kohmeessa. Aamulla mun oli pakko laittaa neule päälle, kun vaan hytisin. Nukuin pienet päikkäritkin, vaikka kahdenkin peiton alla oli kylmä. Miten ihmeessä mulla voi olla kylmä, oon syöny tänään varmaan 600 kaloria, koska kotiin tultuani mulla oli niin nälkä että päätin luistaa tästä 2468-dieetistä sen verran, että saisin jotenkin olon kohenemaan. Eipä näköjään auttanu.

En jaksais millään tehdä koulutehtäviä tai mitään. Mutta pakko, sain tänään historian kokeen takas ja olin saanu siitäki vaan seiskan, vaikka olin lukenu. En ees tajua mikä pakkomielle mul on nyt saada koulu suoritettua parhain mahdollisin arvosanoin, ku en tiedä minne jatko-opintoihin haen lukion jälkeen ja jos haen jonnekki se on luultavasti sellane paikka, missä ennemminki taidoilla ja mielikuvituksella on merkitystä.

Mun jalat on jostain syystä ollu vissiin torstaista lähtien ihan sairaan kipeät. Sen takia en viittiny ees mennä tänään lenkille, parempi antaa niille vähä vapaata. Paitsi et kävin kaupungilla ostamassa puuttuvia koulukirjoja ja kirjastossa lainaamassa kaikkea, niin siinä tuli jonkiverran hyötyliikuntaa. Varsinki ku mun laukku paino ihan helvetisti.

Vihaan kuukautisia, mulla on kenkku olo varmasti vaan niiden takia.

Haluaisin vaan laihtua ihan hirveästi. Huomenna on virallinen mittauspäivä, mutta musta tuntuu että oon ihan turvoksissa. Lisäks otan kuvan mun kehosta, joten saa nähdä millane itseinho-kohtaus mulle aamulla tulee.

Ensimmäinen epäonnistuminen

Sinne menikin ne saavutukset, täällä oli niitä mun kavereita yökylässä. Ja yks toi suklaata. Ja mähä olin niin tyhmä, että söin. :---) Lisäksi söin risottoa ja ruisleipää. Kuinka voin olla noin possu, yritin mennä vaa'alle, mutta huomasin heti minne se luku oli pomppaamassa, ja en pystyny katsomaan lopputulosta.

Tekisi mieli vaan itkee, maha on niin turvonnut. Lisäks mulla alkoi menkat, joka ei yhtään auta asiaa, koska vatsa on senkin takia kipeä.

Onneks mulla ei oo näköjään enää tapana syödä holtittomasti ahmimisesta seuraavanaki päivänä. Nyt vaan suunnittelen, miten aijon selvitä tämän päivän 200 kalorilla, jotka saa tulla vaan vihanneksista ja hedelmistä. Ja aloitan 2468-dieetin.

En luovuta.

Shrinking is my secret

Bileet oli tosi mukavat, vaikka meinasin tehdä syömisvirheen! Ostin ihan hirveästi ruokaa messiin (viinirypäleitä, päärynää, paussi välipalakeksejä ja wrapin), mutta mulla ei paikanpäällä tullut missään vaiheessa yhtään nälkä ja olin koko ajan täynnä juotavista, lahjoitin aika paljolti noi ruuat muille. Söin varmaan 100 grammaa viinirypäleitä tai jotain sinnepäin.

Kumminki, join melkein koko pullon malibua, joten siitä tulee n. 900 kaloria. Pääsin yöksi kotiin kaverin kyydillä ja mua vaan ahdisti toi kalorimäärä ja olin varma, että paino on taas hypännyt jonnekkin taivaisiin.

Aamulla vaa'alle. Luulen vaa'an olevan rikki. Se näytti ensin 44,4 kg. Kokeilin uudestaan, 45,0 kg. Ja vielä uudestaan, nyt siitä tuli toi n. 45,0 kg useamman kerran (mun vaaka vähän heittelee noita lukuja jos vähänkin liikkuu) joten pakkohan sitä oli uskoa. Oon kilon päästä mun ekassa tavotepainosta! Tulin niin hyvälle tuulelle, että edes krapula tai toi pieni tihutus ulkona ei voi estää mua menemästä lenkille!

Ai nii, meinasin bileissä varmaan miljardi kertaa ruveta avautumaan tästä mun laihduttamisesta. Kaverit ei tykänneet, ku alotin aina jutun sillai "Hei arvatkaa mitä mä oon miettiny.... Eiku ei mitään." ja sitten en koskaan kertonut mitään. Oon kertonu siitä mun noille läheisimmille kavereille, että mulla oli niitä syömisongelmia 2008, joten nythän ne vasta käskiski mun lopettaa tämän. Mutta en mä halua lopettaa, joten turhaan kertoisin! Tä on mun oma pieni salaisuus.

Vaatteet - ikuinen ongelma

Jokainen kouluaamu sama juttu - levitän vaatekaapin suuren sisällön lattialle, sovitan kolmea eri hametta, pari mekkoa, yhdet housut (eihän ne koskaan sovi joten turha kokeilla muita), mutta mikään ei tunnu istuvan, missään en näytä tarpeeksi itsevarmalta ja hemaisevalta. Lopulta heitän sen hetken lempivaatekappaleeni, joka yleensä on löllö collegepaita tai huppari, päälleni ja kiroan, että pian ihmiset luulevat ettei mulla ole muita vaatteita.

Jos tulee jokin isompi tapahtuma, bileet, sukujuhlat, mitä vaan, aloitan puvun miettimisen heti sillä hetkellä, kun saan tietää tapahtumasta. Saatan ostaa sitä varten uudet vaatteet, ja ahdistun jos joudun käyttämään jotakin samaa vaatekappaletta jota olen ennenkin käyttänyt.

Mulla on varmaan jokin ongelma pukeutumisen kanssa. Kouluun ei saa pukeutua liian hyvin, ettei näytä sellaiselta joka käyttää kaiken aikansa ulkonäöstä huolehtimiseen (paitsi että mähän olen sellainen), kavereiden kanssa ja vapaa-ajalla haluan taas näyttää mahdollisimman hyvältä. Rakastan isoja löllöpaitoja joihin voi vain upota, mutta rakastan myös korkeavyötäröisiä hameita ja vyötärön korostusta muutenkin. Ja korkokenkiähän mä en vaihda mihinkään, paitsi satunnaisesti tennareihin, uggeihin ja lenkkikenkiin.

Eilen, kun rupesin panikoimaan tämän päiväisistä bileistä ja mitä laitan niihin päälle, menin paniikissa mesessä puhumaan ystävälleni V:lle ja kysyin, mitä hemmettiä laittaisin päälleni. Hän käski rauhoittua ja ihmetteli, kun ei ne bailut edes ole kuin pienet illanistujaiset, eli miksi pitäisi laittaa jotain ylityylikästä päälle? Jos mä panikoin pukeutumista pelkästään kouluaamuisinkin, niin ihan kuin voisin vaan heittää jotain päälleni kun olen menossa iltaa viettämään!

Tällä kertaa taidan kyllä tyytyä johonkin löysään, en kestä kun maha turpoaa alkoholin takia ihan hirveästi, eihän siinä missään piukassa kehtaa olla. Eilen ku oli normipäivä erehdyin laittamaan korkeavyötäröisen hameen, jouduinkin koko päivän pelkäämään sitä, kuinka moni katsoi turvonnutta vatsaani inhoten. Miten ihmeessä mä kesällä pystyin käyttämään tollasia vaatteita ilman huolen häivää, vaikka tiedän että mun vatsa oli hiukan isompikin!

Vaikka eilen illalla revinkin vaatekaappini taas alas, etsin jotain sopivaa päälle ja lopulta päädyin mustaan löllöpaitaan, taidan vielä sittenkin tarkistaa josko löytyisi jotain parempaa päällepistettävää.

ps. Päivän kalorit kunnossa. Söin koulussa yhden päärynän. Nyt vaan tankkaan vettä niin ei ole nälkä koko iltapäivänä.

Cake was a lie

Näin ihan hirvittvänää painajaista, ja painajaisen tavoin se tietysti näkemishetkellä tuntui aivan todelta.

Olin erään todella laihan ystäväni luona, jota näen todella harvoin. Tiedän, että tällä ihmisellä on myös jonkinlaisia syömisongelmia, hänellä on suuremmat itsetunto- ja ulkonäköpaineet kuin minulla ja olen kuullut hänen keräävän thinspiration kuvia koneelle. Unessa hän jokatapauksessa oli joskus ollut anorektikko, joka oli parantunut.

Hän huomasi, etten ollut syönyt vierailuni aikana mitään, ja sanoi siitä minulle. Hän laittoi lautaselle kakkua ja jotain ihme rahkasössöä, ja käski minun syödä sen. Se vaikutti niin hullulta, katsoin kakkua inhoten ja sanoin etten tollasta moskaa söisi. Hän uhkasi ilmoittaa äidilleni, että en suostu syömään. Siinä unessa mulla ei sitten ollut muuta vaihtoehtoa, ku syödä se paska. Se oli unen kaikkein realistisen kohta.

Kakku maistui aivan oikealta, siinä oli marjoja, kermavaahtoa, jätskiä... Laitoin sitä pieniä lusikallisia suuhuni, en saanut mausta mitään irti, minusta tuntui ällöttävältä. Tunsin miten mun vatsa täyttyi siitä ja miten paljon kaloreita suuhuni ahdoin.

ONNEKSI sitten heräsin siitä, vihaan tollasia ruokapainajaisia. Ne on aina niin toden tuntuisia, ja unessa ruoka tuntuu olevan vielä enemmän big deal. Ja onneksi pääsin herättyäni todistamaan, että painoni on tippunut entisestään, nyt se on 46,1 kg. Ihan jännittää, kun oon näin lähellä uutta kokonaislukua. Mulla on toi vaaka ollut pari vuotta, mutta en oo koskaan päässy sen aikana ennen näin alhaiseen painoon. Vähän harmittaa, että tänään on tiedossa paljon kaloreita ryyppyreissun takia, mutta mulla on tiistaina kunnon mittauspäivä, johon mennessä oon varmaan ehtiny liikkumaan pois kaikki nää paskakalorit. Oon lähempänä mun ekaa tavotepainoa ku pitkään aikaan!

Haluaisin vielä tietää, onko teillä lukijoilla ollu koskaan tollasia hirveitä syömispainajaisia? Onko aistit ollu yliterästettyjä maun suhteen? Miltä on tuntunu herättyä?

Edit: Ei oo todellista, eksyin alkon sivuille, ja nyt mua tosissaan rupesi ahdistaa toi juomisen määrä. En voi uskoo, että tahallani aijon hankkii 1000 kcal JUOTAVASTA. Onneks aijon juoda siis Malibu kookoslikööri + coca cola lightiä tai zeroa, niin ei lantringeista tule lisäkaloreita. Lauantaina käytän sit syömättömyyteen vaikka tekosyytä krapula, joten vaikka mun luokse tulee kylään kavereita, ne ei ihmettele syömättömyyttäni. Ja onneks oon syöny ja aijon syödä vähän, alkoholihan imeytyy paremmin jos on syöny vähän. Ehkä mun ei tarvii juoda koko pullollista kerralla.

Päivän ainoa vitutuksen kohde

Joka nyt tuli mieleen kun istuin koneella miettimässä asioita.

Puhuin tänään yhden kaverin kanssa tänään siitä, kun oon miettiny jos lukion jälkeen lähtisin yliopistoon opiskelemaan historiaa (aijon kirjoittaa hissan). En ole oikeastaan TOSISSANI tätä miettinyt, lähinnä silleen, jos saan edelleen hissasta hyviä numeroita ja innostun siitä enemmän kuin tällä hetkellä. No tämä ystäväni luuli, että olen AIVAN tosissani ryhtymässä tyyliin arkeologiksi ja sanoi suoraan, että mä en pysty siihen, koska mun motivaatio opiskelun suhteen on kuulemma paska ja mulla on liikaa poissaoloja.

.............

Instant rage. Okei, mulla ON paljon poissaoloja. Mun koulumotivaatio on ollu mitä on. Tää mun ystävä oli yläasteella tyyliin kaksi päivää pois, koska oli kipeä. Yläasteellä hänellä menikin koulussa paremmin.

Lukiossa taas... Vaikka olen ollut paljon pois, mulla on paljon parempia arvosanoja kuin tällä ystävällä. Mulla ei oo kuin yksi kutonen, sekin ranskasta, josta tipuin täysin kärryiltä parin kurssin jälkeen opettajan nopean tahdin vuoksi. Mulla on historiasta ollu kymppejä, ysejä ja kaseja. Vähän harmittaa ne kasit, olisi pitänyt opiskella kaikki -ismit tokalla kurssilla paremmin...

Saapa nähdä. Tä mun ystävä on mua laihempikin. Saa nähdä, kun parin kuukauden jälkeen mun vatsa, jalat, takamus... Kaikki täydellisempiä kuin hänen. Koulussa rupean suorittamaan kaiken entistä paremmin. Ei enää turhia poissaoloja, jos en vaan jaksa. Mähän jaksan. Meen vaikka olisin vähän kipeä.

Kaikista paras tunne on se, kun voi todistaa toiselle pystyvänsä siihen, mihin toinen ei uskonut pystyvän. Näytän kaikille.

Täydellinen päivä takana

Syömiset menny täysin nappiin, aamupalaks ruisleipä lisukkeilla (~150 kcal), lounaaksi päärynä (~40 kcal), välipalaksi paussi kaura+omena patukka (121 kcal) ja päivälliseksi, joka oli n. neljän aikaan, salaatti fetajuustolla, krutoneilla ja katkaravulla (~300-400 kcal?! ei mitään käryä, oon huono arvioimaan). Eli joka tapauksessa yhteensä korkeintaan 700 kaloria. Mikä on musta ihan hyvin, jos laihduttajalle suositellaan 1000 kaloria päivässä. Tietenkin luku VOISI olla hieman alhaisempi, mutta kaikki ruoka on ollu terveellistä enkä oo ahminu tai mitään ni en jaksa masentua.

Oltiin kaveriporukalla katsomassa Scott Pilgrim VS. Maailma, joka oli aivan loistava leffa. Suosittelen sitä kaikille, en ole varmaan koskaan nauranut niin paljon elokuvissa.

Huomenna onkin bileet, johon valmistaudun olemalla koko päivän syömättä, että ei tarvitse ahdistua alkoholin kalorimääristä. Evääksi paikanpäälle otan varmaan kumminkin viinirypäleitä ja paussi patukan heikotuksen varalta. Lisäksi jos en ole syönyt paljon mitään, en tarvii paljonkaan alkomahoolia tullakseni känniin hihhei!

Nyt menen pikalenkille, kun en näin melkein yheksän aikaan viitsi kuuden kilometrin pururatalenkille mennä. Pieni hölkkä, n. 2 km meiltä läheiselle koululle ja takaisin. Mulla on vaan sellane olo, että oon vihdoinki päässy siihen että elämä tuntuis täydelliseltä. Koulu on kunnossa, ystävät hyviä ja laihdun ja tulen koko ajan näyttämään paremmalta! Olin kuukausi ennen päätöstä ruveta taas laihduttamaan koko ajan masentunut ja menin oikeasti terkkarille anomaan pääsyä psykiatrille tai jotain, mutta kaikki ahdistus purkaantuu tässä laihduttamisessa.

Jos joku nyt sanoo, että mulla on vaan kuherruskuukausi tän laihdutuksen ym. kanssa menossa niin olkoonkin. Mulla on nyt hyvä olla ja se riittää.

Perfect girl has perfect thoughts

Rakastan meidän koulun ruokailuja, koska minun ei tee mieli edes mennä sinne. Aikaisemmissa kouluissa minulla on ollut ongelma: jos olen mennyt ruokalaan syömään olen syönyt liikaa. Nykyisessä lukiossa kaikki lukion oppilaat menevät samaan aikaan syömään, joten jonot ovat aivan hirvittäviä. Lisäksi vihaan etsiä ihmismassasta ihmisiä, joitten kanssa edes uskaltaisin istua, joten en paineiden vuoksikaan mene ruokalaan. Paljon kivampi käydä lähikaupassa tuijottamassa eri ruokien ravintoarvoja, ehkä ostaa päärynä. Kävellä läheiseen kahvilan viereen, ja jos ei ole aikaa voi samantien kääntyä takaisin koululle. Sateisina päivinä voi koulun aulassa istua ja tehdä läksyjä tai kuunnella musiikkia.

Mulla ei koskaan ennen ole ollut tällaista itsekuria. Mulla on tullut jo tavaksi juoda päivässä väh. 2,5 litraa vettä, lopettaa syöminen kuuden tai seitsemän aikaan. En ahmi mitään, vaan tankkaan vettä ja syön sen mukaan onko mulla nälkä. Ja vaan terveellisiä asioita. Tän päivän kalorisaldo on heikotuksen takia ollut aika korkea, melkein 1000 kaloria, mutta oon syöny vaan terveellisiä asioita, joten omatunto ei kolkuttele.

Tä itsekuri tulee tasan siitä ajatuksesta, että jos laihdun, saan mun entisen poikakaverin, josta kirjotinki tänne kun tämä jätti minut tammikuussa. Seuraavalla kerralla kun näen hänet, aijon näyttää niin upealta, laihalta ja seksikkäältä, että hän suorastaan vaatii minut takaisin. Rakastan häntä, hänestä saan kaiken tämän motivaation. Lenkkeillessäkin kun minua alkaa väsyttää, ajattelen hänen ilmettään ensi tapaamisellamme ja jaksan juosta koko matkan.

Huomenna pitäis kai mennä leffaan, toivon että ehdin kumminkin lenkille sen jälkeen. Ei kai myöhäisissä lenkeissäkään mitään vikaa ole?

Nyt lukemaan läksyjä. Musta tulee täydellinen. Viimeinkin.

Aivan hirveä aamu

Heräsin n. viideltä ensimmäisen kerran ja en meinannut saada enää unta, joten suljin television (nukun nykyään televisio päällä, koska mun pimeänpelko on voimistunut nähtyäni yksi yö jotain halluja :) ). Sit siitä alko hirveä pyöriminen, nukuin varmaan kymmenen minuutin jaksoja. Sitten puol kahdeksan aikaan herätyskello viimeinki herätti, mutta kuulin ku vessa oli varattu, joten en jaksanut vielä nousta ku olisin ensimmäisenä halunnu vessaan. Kun kello sit seuraavan kerran herätti kymmenen minuutin jälkeen, mulla oli aivan hirveä olo. Joteki tunsin mun sydämen tykytyksen hirveän kovaa, en pystyny nousemaan ku pyörrytti aivan hirveästi ja mulla oli tosi kuuma ja kylmä samaan aikaan. Olin vaan et ei helvetti, just ku ajattelin ruveta täydelliseks oppilaaks koulussa ni tulen kipeeks.

Sit mua jotenki rupes pelottamaan, että mun eilinen niukka syöminen on syy tohon, joten käskin isän tuoda kuumemittarin ja kaks ruisleipää. Sain ruisleivät syötyä niin johan on parempi olo. Mutta en tajua, oon syöny niukasti vasta kaks päivää ja nyt jo tulee jotain ihme oireita mitä on 30 kiloa liian laihoilla anorektikoilla. Kertokaa mulle mitä tä on.

Joten nyt päätin, että voin syödä enemmän, kunhan pysyn alle 1000 kalorin, ja lisään liikuntaa. Pitäs edelleen etsiä Turusta joku punttisali tai sit käydä uimassa. Harmittaa vaan, kun mulla on kaverien kanssa sen verran ohjelmaa suunniteltuna tällä viikolla, että ehdin lenkkeillä vasta sunnuntaina. Huomenna on leffa, perjantaina bileet ja lauantaina yksi kaveri, jota en oo nähny varmaan vuoteen tulee meille.

Mulla oli heikko hetki, kun isä meni kauppaan ja kysy mitä haluun kaupasta. Sanoin, että tuo Fazerin sinisen levyn. Nähtyäni kumminkin vatsani peilistä (se on pienentynyt! ja kipeä vatsalihasten teosta) päätin, etten hotkaise koko paskaa suuhuni, vaan rupean pitämään sellaista herkkulaatikkoa kuten Cassie Skinssissä. Sitten kun pääsen ensimmäiseen tavoitepainooni (44 kg) palkitsen itseäni parilla herkulla, mutta en ahmimalla, joten juttu ei kostaudu.

Kunnon ruokapornoa

http://www.thisiswhyyourefat.com/

Tälläsen sivuston löysin eilen, aivan loistavaa thinspirationia IMO! Itellä ainaki rupeaa oksettamaan kaikki tuo rasvan ja lihan ja läskisoosin määrä, ettei tee mieli syödä mitään. Todella groteskia kuvamatskua.

Lazy day

Tänään oli laiskempi päivä, mutta syömisillä taisin silti selvitä alle 300 kalorin. En ollut koulussa muuta kuin yhden tunnin, koska oli niin huono olo edeltävästä unettomasta yöstä. Nyt toivonkin, että saisin tämän yön nukuttua kunnolla, mutta unipilsut on päässeet loppumaan niin en tiedä mitä tästäkin tulee.

Huomenna menen varmaan ruokatauolla koulussa syömään läheiseen kahvilaan salaattia ja iltapäivällä pyöräilen kauppaan ostamaan kaikkia vähäkalorisia ruokia, joita meillä jostain syystä ei ole.

Rupesin myös ottamaan kuvia vartaloni muutoksesta, eli viikottain otan kuvia. Saatan harkita niiden pistämistä tännekkin, koska kukaan läheisistäni ei tiedä tämän blogin olemassaolosta, ja he tuskin ovat niin kiinnostuneita tästä ns. "proanailusta" että tuskin etsimällä etsivätkään seurattavia blogeja.

Täälläpä taas

Mulla meni toi talvi ja kevät ja kesä vähän mössöksi, ja epäonnistuin kaikessa niin pahasti, että en viitsinyt kirjoittaa. Mutta täällä olen taas, tällä kertaa toivottavasti pysyvästi! Olen uuden kuun ja koulujakson kunniaksi aloittanut ABC-dieetin, jota olen vasta tämän päivän ehtinyt kyllä pitämään yllä, mutta tästä se lähtee.

Paljon on suunnitelmia, enkä nyt tiedä miten aloittaisin tämän näin uudelleen tekemättä tästä mitään romaania. Joten sanonpa vain, täällä sitä ollaan taas.

ps. tein tumblriin thinspiration-blogin, minne laitan lähinnä quoteja ja kuvia.
http://lemonedlover.tumblr.com

I don't want to live without you boy

Musta tuntuu siltä, että en muista enää miten hengittää. Ihan ku joku ois ottanu maan pois jalkojen alta ja putoaisin vain eikä pohja tule ikinä vastaan. Missään ei tunnu enää olevan järkeä eikä minua huvita tehdä mitään. Tuntuu siltä, kuin olisin jäänyt ajan vangiksi enkä millään pääse pois.

Poikaystäväni jätti minut.

Ja silti rakastan häntä, en pysty lopettamaan sen ajattelua. Vaikka tiedän, että mahdollisuudet yhteen paluusta on noin 0,5% en pysty lopettaa hänen ajattelemistaan.

Syy: Hän ei vain pidä minusta sillä tavalla enää.

Hän haluaa, että jatkaisimme ystävinä, minäkin haluaisin. Mutta en pysty päästämään hänestä irti, en millään. Viimein kun saan otettua kiinni siitä ajatuksesta, että miehiä tulee ja menee muistan poikaystäväni ja kaikki tuntuu taas liian vaikealta.

Yöllä en saanut unta, pyörin vain lakanoissa ja tuntui siltä etten ikinä haluaisi nousta.

Nyt en tiedä. Näemme kuun lopulla yksissä juhlissa, joissa puhutaan vielä kasvotusten. Elättelen toiveita siitä, että kun hän näkee minut taas tunteet palaisivat. Vaikka tiedän, että ajatus on kovin mahdoton.

Miksi minä synnyin näin romanttisena?

No, nyt ei ainakaan tarvitse murehtia syömistä. En varmaan saa ennen jälleennäkemistä syötyä mitään.

Vuosi 2010 tuli ja uudet tavotteet ja lupaukset tuli. Kesäkuntoon ois kiva päästä. Alotanki koko vuoden sillä että rupean pitämään herkkulakkoa. Sit ku ilmat vähä lämpenee rupean lenkkeilemään. Ennen sitä voisin kyllä käydä välillä uimassa ja harjotella tanssia kotona ettei ihan laiskoja olla. En vaan yhtää tykkää juosta lumihangen keskellä, niin en edes rupea kiduttamaan itseäni ajatuksella ulosmenosta.

Muita lupauksia mm.

• vastaan kaikkiin kommentteihin blogeissa/galleriassa/facebookissa jne.
• en käytä luottokorttia kuin junamatkoihin
• rupeen säästää rahaa
• teen koulutyöt kunnolla
• opin sanomaan ei ja pitämään puoliani
• käytän aikani paremmin mm. läksyjen tekoon, piirtämiseen, valokuvaukseen ja tanssimiseen, enkä pasianssin pelaamiseen !!

Eiköhän siinä olleet oleellisimmat. Mutta nyt vielä nautin lunkisti joululoman lopusta, ilman herkkuja tietty.