Rakastan meidän koulun ruokailuja, koska minun ei tee mieli edes mennä sinne. Aikaisemmissa kouluissa minulla on ollut ongelma: jos olen mennyt ruokalaan syömään olen syönyt liikaa. Nykyisessä lukiossa kaikki lukion oppilaat menevät samaan aikaan syömään, joten jonot ovat aivan hirvittäviä. Lisäksi vihaan etsiä ihmismassasta ihmisiä, joitten kanssa edes uskaltaisin istua, joten en paineiden vuoksikaan mene ruokalaan. Paljon kivampi käydä lähikaupassa tuijottamassa eri ruokien ravintoarvoja, ehkä ostaa päärynä. Kävellä läheiseen kahvilan viereen, ja jos ei ole aikaa voi samantien kääntyä takaisin koululle. Sateisina päivinä voi koulun aulassa istua ja tehdä läksyjä tai kuunnella musiikkia.Mulla ei koskaan ennen ole ollut tällaista itsekuria. Mulla on tullut jo tavaksi juoda päivässä väh. 2,5 litraa vettä, lopettaa syöminen kuuden tai seitsemän aikaan. En ahmi mitään, vaan tankkaan vettä ja syön sen mukaan onko mulla nälkä. Ja vaan terveellisiä asioita. Tän päivän kalorisaldo on heikotuksen takia ollut aika korkea, melkein 1000 kaloria, mutta oon syöny vaan terveellisiä asioita, joten omatunto ei kolkuttele.
Tä itsekuri tulee tasan siitä ajatuksesta, että jos laihdun, saan mun entisen poikakaverin, josta kirjotinki tänne kun tämä jätti minut tammikuussa. Seuraavalla kerralla kun näen hänet, aijon näyttää niin upealta, laihalta ja seksikkäältä, että hän suorastaan vaatii minut takaisin. Rakastan häntä, hänestä saan kaiken tämän motivaation. Lenkkeillessäkin kun minua alkaa väsyttää, ajattelen hänen ilmettään ensi tapaamisellamme ja jaksan juosta koko matkan.
Huomenna pitäis kai mennä leffaan, toivon että ehdin kumminkin lenkille sen jälkeen. Ei kai myöhäisissä lenkeissäkään mitään vikaa ole?
Nyt lukemaan läksyjä. Musta tulee täydellinen. Viimeinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti