Ulkona rupes satamaan lunta juuri, kun olin mun pururatalenkillä. Onneks sitä ei sit tullu ku ihan hetken, olis ollu kamala juosta siellä jos olisi oikein kunnolla ruvennu pyryttämään. Mun piti mennä tänään vaan 2km lenkki kiireisen aikataulun vuoksi, mutta menin sittenki 3km sinne pururadalle ja oon tyytyväinen. Oon syöny n. 380 kaloria, joten eilinen ja tää päivä meni tässä 2468-dieetissä nyt toisin päin, mikä ei mua kyllä niin paljoa haittaa. Huomenna onkin 800 kalorin päivä, mulla on pakastimessa herkullisen oloinen kasvispaistos odottamassa.
Oon muutenkin ylpeä itsestäni, tänään oli kunnon ahdistusväsypäivä koulussa, mutta en silti lähteny kotiin kesken päivän, niinku mulla on liian usein tapana tehdä! Kun mietin sitä vaihtoehtoa, että olisin joltain kurssilta pois ja jäisin jälkeen ja saisin rästitehtäviä... Koulussa pysyminen vaikutti mielekkäämmältä.
Pitäis jaksaa vielä lähteä kuuntelemaan jotain konserttia musiikintuntien takia. Onneks äiti lupas heittää mut sinne, olisin joutunu lähtee 40 minuuttia aikasemmin. Ja muutenki ku en ees tiedä missä se konserttipaikka on.
Onnistuin kans välttää sen, että äiti olis tuonu heseltä mulle ruokaa. Olin sillon lenkillä, kun äiti soitti ja en ollu ottanu puhelinta mukaan. Kun äiti tuli kotiin, eka kysymys oli että oonko mä jo syöny jotai. Mä valehtelin nopsaa et joo pari leipää ja ku selvis et olin käyny lenkil äiti kysy suoraan päin pläsiä, että en kai mä ole sairastunut anoreksiaan. Eihän siinä voinu muuta ku naureskella, että mitä se nyt tollasia ajattelee. Huomenna kumminkin syön sen kasvispaistoksen varmuuden vuoks ihan äidin nenän edessä, ettei se ala epäillä ton enempää mitään.
Eipä tässä muuta, koulu väsyttää mua aivan hirveästi. Onneks kohta on syysloma ja mä pääsen pois Suomestakin sillon. Pelottaa vaan, kun perhelomilla mennään hirveästi ulos syömään. Mutta mähän voin aina ottaa salaatin tai keiton? Vai onkohan se liian epäilyttävää? Toivottavasti siellä ei oo mitään seisovaapöytää aamiaisella, koska äiti käskee sellasissa syödä nii paljon ku jaksaa.
Mä jäin heti koukkuun sun blogiis, tää on aivan huippu! Hyvä et kommentoit niin löysin sut. :)
VastaaPoistaJooo, toi oli niin angst-postaus. Mut lähiaikoin on vaan ollut koko aika sellanen fiilis..Ei mitään maailman kivointa..Mut toisaalta vika on silti mussakin, en mä ikinä esim. näist syömisjutuista avautuis, ja se on kuitenkin se juttu mikä eniten ahdistaa..Mut onneks tänään on ollut huomattavasti parempi päivä. :)
Ja kiitos sun kommentista, se lämmitti sydäntä ihan mielettömästi; mä tosiaankin haluun uskoo et vielä joskus kelpaan jollekin. :)