8. lokakuuta 2010

Vaatteet - ikuinen ongelma


Jokainen kouluaamu sama juttu - levitän vaatekaapin suuren sisällön lattialle, sovitan kolmea eri hametta, pari mekkoa, yhdet housut (eihän ne koskaan sovi joten turha kokeilla muita), mutta mikään ei tunnu istuvan, missään en näytä tarpeeksi itsevarmalta ja hemaisevalta. Lopulta heitän sen hetken lempivaatekappaleeni, joka yleensä on löllö collegepaita tai huppari, päälleni ja kiroan, että pian ihmiset luulevat ettei mulla ole muita vaatteita.

Jos tulee jokin isompi tapahtuma, bileet, sukujuhlat, mitä vaan, aloitan puvun miettimisen heti sillä hetkellä, kun saan tietää tapahtumasta. Saatan ostaa sitä varten uudet vaatteet, ja ahdistun jos joudun käyttämään jotakin samaa vaatekappaletta jota olen ennenkin käyttänyt.

Mulla on varmaan jokin ongelma pukeutumisen kanssa. Kouluun ei saa pukeutua liian hyvin, ettei näytä sellaiselta joka käyttää kaiken aikansa ulkonäöstä huolehtimiseen (paitsi että mähän olen sellainen), kavereiden kanssa ja vapaa-ajalla haluan taas näyttää mahdollisimman hyvältä. Rakastan isoja löllöpaitoja joihin voi vain upota, mutta rakastan myös korkeavyötäröisiä hameita ja vyötärön korostusta muutenkin. Ja korkokenkiähän mä en vaihda mihinkään, paitsi satunnaisesti tennareihin, uggeihin ja lenkkikenkiin.

Eilen, kun rupesin panikoimaan tämän päiväisistä bileistä ja mitä laitan niihin päälle, menin paniikissa mesessä puhumaan ystävälleni V:lle ja kysyin, mitä hemmettiä laittaisin päälleni. Hän käski rauhoittua ja ihmetteli, kun ei ne bailut edes ole kuin pienet illanistujaiset, eli miksi pitäisi laittaa jotain ylityylikästä päälle? Jos mä panikoin pukeutumista pelkästään kouluaamuisinkin, niin ihan kuin voisin vaan heittää jotain päälleni kun olen menossa iltaa viettämään!

Tällä kertaa taidan kyllä tyytyä johonkin löysään, en kestä kun maha turpoaa alkoholin takia ihan hirveästi, eihän siinä missään piukassa kehtaa olla. Eilen ku oli normipäivä erehdyin laittamaan korkeavyötäröisen hameen, jouduinkin koko päivän pelkäämään sitä, kuinka moni katsoi turvonnutta vatsaani inhoten. Miten ihmeessä mä kesällä pystyin käyttämään tollasia vaatteita ilman huolen häivää, vaikka tiedän että mun vatsa oli hiukan isompikin!

Vaikka eilen illalla revinkin vaatekaappini taas alas, etsin jotain sopivaa päälle ja lopulta päädyin mustaan löllöpaitaan, taidan vielä sittenkin tarkistaa josko löytyisi jotain parempaa päällepistettävää.

ps. Päivän kalorit kunnossa. Söin koulussa yhden päärynän. Nyt vaan tankkaan vettä niin ei ole nälkä koko iltapäivänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti