Tää päivä on ollu yhtä koomaamista. Koulussa ajattelin vaan, että haluaisin lintsata koko päivän, mutta sain itseni jotenki pysymään koulussa ku oli kampaajakin iltapäivällä. Piti nähä R, mutta näinkin JS:n ja nyt on pieni morkkis feidauksesta.
Morkkis myös siitä, että päädyin JS:n kanssa heselle. Mulla ei ollut mikään pakko syödä, miks ostin sitte vielä kerrosaterian? Mikä pakko mun oli syödä kotona vielä suklaalevyn loppu ja ryystää koneen ääressä vielä kokista?
En tajua itseäni, en tajua maailmaa, musta tuntuu että oon kävelly taas vaan umpikujiin, mikään ei kiinnosta. Haluaisin vaan itkeä jollekkin tärkeälle joka kuuntelis ja pitäis kiinni, tiedän kenelle läheisistäni haluaisin vaan murtua kuin pato, mutta miten ihmeessä mä sen tekisin. En halua näyttäytyä heikkonakaan. Enkä luota kehenkään tarpeeks.
Ja sehän saattais tarkottaa myös sitä, että mun pitäis lopettaa laihduttaminen. Ja sitäkään en halua.
En mä tiedä mulla on tosi sekava olo. Kunhan saan kontrollin takas niin eiköhän pääkin selkene enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti