Tänään on itseinhopäivä. Päätin jättää koulussa lounaan väliin. Vaikka mun piti tänään pitää lepopäivä liikunnan osalta, koska paikat on ihan kipeinä, aamulla suunnittelin kumminkin meneväni hölkkäämään. Nyt tää typerä sade pilas sit kaiken. No, ajattelin kans hemmotella itseäni vähän syömällä kasvistortillan, mutta kotiin päästyäni huomasin, että meiltä oli tortillat loppu. No, ajattelin kasvikset syötyäni, että voisin ottaa palan tummaa suklaata, koska ei yksi pala nyt tapa, mutta meillä ei ole suklaata. Nyt vaan mietin viitsinkö syödä vielä viiden kuuden aikaan jogurttia tai ruisleipää, mutta oon kahden vaiheilla. Toisaalta en jaksaisi tänään välittää yhtään ja halusin vaan ahmia ja syödä kaiken mikä kaapeista löytyy, mutta toisaalta en halua syödä mitään.
Muutenkin on kauhea jumitusolo, aamulla paino oli 45,2 kg. Tällä hetkellä 44 kg tuntuu jo liian kaukaiselta, tuntuu siltä etten tuu ikinä pääsee tästä massasta eroon.
Lisäks mun kanssa samaa koulua käyvät ei helpota yhtään. Kaikki on ihan superlaihoja, katselen kateellisena kuinka hyvältä farkut näyttävät kaikkien päällä. Sen siitä saa kun on urheilulukiossa. Mulla on vaan ihan kamala olo, kun tuntuu että pukeudun ihan oudosti muiden mielestä ja että kaikki kattoo minkä kokonen oon. Vihaan koulua, vihaan välitunteja, vihaan vihaan vihaan.
Kaiken tän lisäks mulla on vielä ikävä J:tä. Oon menossa Helsinkiin päin joulukuun ekalla viikonlopulla, ajattelin ehdottaa jos hän ehtisi nähdä minua tai jos peräti voisin mennä yöksi hänen luokseen. Mutta siihen on niin pitkä aika ja musta tuntuu että vaikuttaisin törtöltä jos kysyisin nyt jo. Toisaalta J:llä on vaikeuksia pitää aikataulunsa kasassa joten silleen olis hyvä kysyä nyt... Mutta pelkään sitä pettymystä, jos se ei käykkään. Pelkään niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti