
Lauantaina painoin 44,9 kg, nyt oon taas 45,9 kg, koska lauantaina ja sunnuntaina söin tosiaan pizzaa ja suklaata enkä oo liikkunukkaa juuri ollenkaa, mitä nyt la-su välisenä yönä kännissä päätin ahdistuskohtauksen ottaessa vallan, että munhan on oikein hyvä idea kävellä kotiin 11 km. Se oli aika jännää puolenyön jälkeen, varsinkin kun viimeiset 6 km huomasin, että joku tyyppi seuras mua. Tai no ei se varmaan mua seurannu, tästä vaan sattuu kulkemaan ihan sairaan pitkä suora tie ja se nyt sattui menemään samaan suuntaan, mutta mä muutenkin vihaan jos joku kävelee mun takana niin en sitte siinä kestäny yhtään.
Nyt pitäis mennä kouluun, päivä alkoi loistavasti niin, että myöhästyin bussista joten sinne meni ensimmäinen tunti. Oon jutellu kaverin Mi kanssa, hän käy iltalukiota, ja ehdotti jos mä vaihtaisin kans sinne. Siellä on rennompaa, saa herätä myöhään, perjantait vapaana, liikunta/musiikki/kuvis ja nä vähä "turhemmat" aineet lukion kannalta jätetty pois jne. Olis ihan unelmaa. Mä en jaksa nimittäin yhtään enää tollasta normaalia koulua.
Mä oon miettiny et mihin helvettiin mä ajaudun tälläki, ku en jaksa tehdä yhtään mitään. Järkevintähän mun olis tyyliin hankkiutua jollekkin psykologille juttelemaan, jos vaikka saisin tähän oloon helpotusta, mutta mulla on niin huonot kokemukset kaikista tollasista, että pelkään että mut vaan ajetaan sieltä pois. Enkä mä tietenkään tätä laihduttamista halua lopettaa, haluisin vaan ettei mua ahdistais.
En tiedä oon ihan sekaisin, olin yrittäny soittaa J:lle sillon lauantaiyönä mutta se nukkui, ja musta tuntu pahalt et olin herättäny sen ni heitin sit luurit. Ajattelin, et se ois su tyyliin soittanu ja kysyny, et mitä helvettiä parkusin siinä puhelimes sillon, mutta en oo kuullu siitä mitään. Ainoa ihminen, jolle pystyisin puhumaan ja jolta hyväksyisin apua, ei jaksa minua. Upeaa.



