Oon koko pienen ikäni ollu lukutoukka. Äiti on kertonu tarinoita, että kun olin jotain puolitoistavuotias ja huomasin pinnasängystäni vanhempien lukevan aina iltaisin kirjoja, minäkin halusin. Valitsin itselleni pinnasänkyyni mahdollisimman suuria sanakirjoja, joita en todellakaan mitenkään voinut osata lukea, mutta ainakin tunsin kuuluvani joukkoon.
Opin lukemaan jo varmaan 4-5 vuotiaana, ja minulla oli ensimmäisellä luokalla äidinkielentunneilla todella tylsää, kun muut lukivat aapisistaan "Aa a aa a a au!!" tai jotain vastaavaa. Olisin halunnut lukea oikeasti jotain tarinoita. Minua myös ärsytti aapisissa olevat tavuviivat.
Luin ihan hirveästi lastenkirjoja, silloin mulle kelpasi melkein mikä vaan. Paitsi että jossain vaiheessa rupesi ärsyttämään kirjat, missä oli liiakseen kuvia. Olin todella kaikkiruokainen vielä yläasteellakin kirjojen suhteen. Lisäksi yhdeksännellä luokalla etsin kirjastosta melkein kaikki syömishäiriötä käsittelevä fiktiiviset kirjat ja luin ne intoa puhkuen.
Nyt lukion alettua melkein mikään kirja ei tunnu olevan tarpeeksi hyvä arvoasteikolleni. Suurin osa aikuisten kirjoista on aivan liian kuivista aiheista, nuortenkirjat ovat taas todella kuraa. Ainoa kirjasarja mihin en koskaan tule kyllästymään on Harry Potter. Lisäksi lukion takia pakosta luettavat kirjat ovat laimentaneet lukuinnostustani.
Mutta nyt, äidinkielen neljännellä kurssilla jolla käsittelemme sensuroituja kirjoja, nappasin käteeni Deborah Spungen Nancyn. Ja herranjumala, minun piti mennä viime yönä nukkumaan kymmeneltä, sammutin valot vasta varttia vaille kaksitoista. En ole pitkään aikaan halunnut vain istua ja lukea. Ihanaa, että intohimoni kirjoihin alkaa taas kasvaa Nancyn myötä! Todella ajatuksia herättävää, varsinkin kun tuo Nancy todella on ollut oikea ihminen ja kirja on siis hänen äitinsä kirjoittama, jos joku ei tiennyt.
Oletko sinä lukutoukka? Millaisista kirjoista pidät? Otan vastaan myös suositteluja, haluan lukea hyviä kirjoja!
En tiedä, millaista yleensä tykkäät lukea, mutta voisin suositella Annika Idströmin teosta Luonnollinen ravinto. Ei liity syömishäiriöön, mutta ruoka on aika tärkeässä asemassa. Se kirja tosin vaatii keskittymistä, jos siitä haluaa saada jotain irti. Kokeneelle lukijalle nautittava teos.
VastaaPoistaJos laadukkaat sadut kiinnostavat, niin suositus: Aila Meriluoto: Vihreä tukka. Vaikuttaa aluksi ehkä lastenkirjalta, mutta todella ajatuksia herättävä kirja vielä näin 20-vuotiaanakin. Ehkä paras lukemani.
Pari muuta vielä, joita voin suositella syystä tai toisesta:
Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Minna Canth: Anna Liisa (näytelmä, mutta hyvä myös luettuna)
Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (varoitus, ei pidä samastua liikaa!)
Maailma on pullollaan hyviä kirjoja.