Aamupaino oli 44,3 kg. Olen alipainossa.
Mulla on tosi omituinen olo. Otin aamulla itsestäni kuvan maha tyhjänä, näytin hyvältä. Aijon viettää illan tiukassa topissa ja hameessa. Katson itseäni, nyt maha hieman täydempänä päärynän, paussin ja ruisleivän takia. En ahdistu. Maha ei pursua joka puolelle, kädet on ohuet, jalat on ohuet. Mutta mähän oon laihduttanut vasta kaksi viikkoa kunnolla, ei muutoksen pitäis näkyä vielä näin miten vahvasti näen sen nyt.
Saatanko mä oikeasti olla laiha? Olinko ennen alipainoakin?
Vai onko mun päähän nyt jotenkin iskeytynyt, että alipaino = laiha. Onko se niin? Jos kävelen kaupungilla, ajattelevatkohan ihmiset että voi miten laiha tyttö tuossa menee? Mun ajatukset on ihan solmussa. Ainakin huomaan sen, että en oo mikään merivalas.
Tästä mulla seuraa vielä lisää hämmennystä. Kuinka paljon mulla on oikeasti oikeus syödä ilman, että paino liikkuisi just nyt mihinkään suuntaan? Söin äsken ruisleivän extemporena, suunnittelemattomana, koska oli nälkä. Oliko se väärin, jääkö se nyt roikkumaan mun vatsamakkaroille, pohkeisiin reisiin, alkaako käsivarsiin muodostumaan allit?
Olen niin hämmentynyt tästä kaikesta. En surullinen, ahdistunut, huollisani. Ainostaan hämmentynyt. Silti musta tuntuu ihanalta tuntea kylkiluut, selkäranka ja lonkkaluut paremmin ihon läpi ku kahteen vuoteen.
Joka tapauksessa, aijon silti pitää tänäviikonloppuna hauskaa!
Olin samantyyppisissä fiiliksissä jokunen kuukausi sitten. Se oli hämmentävää ja samalla niin ihanaa. Nyt menee taas paskemmin, mutta kyllä minäkin täältä vielä. : )
VastaaPoistaPaljon tsemppiä ja onnea alipainon johdosta! : D
Joo tosiaan nyt toi hämmennys on mennyt ohi, ja haluan laihtua kahta kauheammin! Toivottavasti sullaki rupee taas luistamaan. : ) Tsemppiä sullekkin!
VastaaPoista