Saatatte jotkut muistaa mut, Charlotten, vanhasta blogistani, joka oli yllätys yllätys lemons & lovers. Pidin siis varmaan puoli vuotta blogia, jonka tarkoitus oli saada minut inspiroitumaan laihtumisessa varsin sairaassa mittakaavassa. Lopetin koko homman, kun tajusin että tärkeintä ei oo olla laiha, vaan hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja olla onnellinen. Siitä on yli puoli vuotta, kun olen viimeksi miettinyt yhtään mitä olen suuhuni laittanut.
Mutta nyt taas alan olla epävarma kaikesta. Tuntuu, et oon lihonnu hirveesti ku vertaa vanhoja kuvia uusiin. Mä haluan ihan hirveästi olla laiha. Vaikka oonki onnellisempi elämän suhteen ku ikinä, tä ajatus ei jätä mua rauhaan.
Ja koska oon tällainen ihminen, joka vaatii yleisön painostusta onnistuakseen kirjotan tätä blogia julkisesti. Sitten jos tuun repsahtaa ahmimaan niin se tuntuu pahemmalta, kun koko asia pitää tunnustaa julkisesti.
Joten tässä taas ollaan, palattu samaan pisteeseen kuin vähän yli vuos sitte ku ekan kerran aloitin tän laihdutusrumban. Tällä kertaa haluan tuloksia. Pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti